Elohopean mittaus savukaasuista – tiukentuneet vaatimukset edellyttävät tarkkuutta
Elohopea on yksi vaarallisimmista raskasmetalleista, jota vapautuu ilmakehään erityisesti ihmisen toiminnan seurauksena, kuten jätteen ja kivihiilen poltossa. Se ei hajoa luonnossa, vaan kertyy maaperään, vesiin ja eliöihin, ja voi kulkeutua pitkiäkin matkoja ilmateitse. Tämän vuoksi sen päästöjen valvonta on tiukasti säädeltyä sekä kansallisesti että EU-tasolla.
WI BREF ja päästörajojen tiukentuminen
EU:n jätteenpolton vertailuasiakirja (WI BREF) astui voimaan vuonna 2019 ja määritteli elohopealle uuden tiukemman päästörajan: 5 µg/m³. Siirtymäaika näiden vaatimusten täyttämiseksi päättyi vuoden 2023 lopussa. Tämä tarkoittaa, että nyt jokaisen jätteenpolttolaitoksen ja muun vastaavan prosessin on täytettävä raja-arvot pysyvästi ja todistetusti.
Päästöjen hallinta vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa
Elohopean päästöjen vähentäminen alle sallitun raja-arvon edellyttää usein investointeja polttoprosessin puhdistustekniikkaan, kuten pesureihin tai SNCR-järjestelmiin (Selective Non-Catalytic Reduction). Yhtä tärkeässä roolissa ovat päästömittaukset, joiden avulla valvotaan puhdistusjärjestelmien toimivuutta ja täytetään viranomaisraportoinnin vaatimukset.
Mittausmenetelmät ja haasteet
Elohopean pitoisuudet savukaasuissa ovat usein jopa 1000–100 000 kertaa pienempiä kuin muiden kaasujen, ja mittaukset kohdistuvat mikrogrammialueelle. Elohopea esiintyy kahdessa muodossa: elementaalisena (Hg⁰) ja oksidoituneena (Hg²⁺), ja kokonaiselohopean (THg) mittaaminen edellyttää, että kaikki muodot muunnetaan mittauksen kannalta yhteen muotoon.
Mittausmenetelmät voivat perustua jatkuvatoimisiin analysaattoreihin tai säännölliseen näytteenottoon. Jatkuvatoimisissa järjestelmissä savukaasu analysoidaan reaaliaikaisesti, usein UV-spektroskopiaan perustuvilla menetelmillä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ns. Sorbent Trap -menetelmää, jossa näyte kerätään fyysisesti ja analysoidaan myöhemmin laboratoriossa.
Mittauksen valinta – jatkuva vai säännöllinen?
Laitoksen tarpeet ratkaisevat, mikä mittausratkaisu on paras. Jos prosessinohjaus edellyttää reaaliaikaista tietoa tai viranomaisvaatimukset edellyttävät jatkuvaa mittausta, jatkuvatoiminen analysaattori voi olla perusteltu ratkaisu. Toisaalta Sorbent Trap -menetelmä voi riittää laitoksille, joissa päästörajojen täyttyminen voidaan osoittaa säännöllisellä näytteenotolla.
Elohopean mittaus savukaasuista on kriittinen osa ympäristövastuullista teollisuutta. Tiukentuneet päästörajat edellyttävät laitoksilta sekä teknisiä että toiminnallisia päivityksiä. Mittausmenetelmien valinnassa kannattaa huomioida sekä prosessin luonne, mittaustarpeet että viranomaisvaatimukset.
Tarvitsetko apua elohopeamittauksen vaatimusten tulkintaan tai oikean mittaustavan valintaan? Ota yhteyttä asiantuntijaamme – autamme mielellämme.
